Päiväretki Isosaareen

Kävimme viime viikolla päiväretkellä Isosaaressa. Isosaari on noin 76 hehtaarin kokoinen saari Suomenlinnasta etelään, jonka olemassaolosta en ole ollut aiemmin edes tietoinen. Saari oli vuoteen 2014 saakka puolustusvoimien käytössä ja se avattiin yleisölle vuonna 2017. Isosaareen pääsee yhdysaluksella Kauppatorilta ja matka kestää reilun puoli tuntia. Meidän neljän hengen perheeltä meno-paluu maksoi yhteensä 45 euroa. 

Varasimme paikat kymmeneltä lähtevään laivaan. Paikkoja ei olisi tosin varmaankaan tarvinnut varata etukäteen, koska ihmisiä ei ollut ruuhkaksi asti. Päiväretki alkoi laivassa perinteisin menoin: ”Äiti, milloin ollaan perillä? Äiti, mulla on nälkä. Milloin syödään? Äiti, täällä kannella on tylsää, mennään sisään. Äiti, ostetaan limua.” Pääsimme kuin pääsimmekin saareen asti ilman suurempia hermojen menetyksiä ja lähdimme oitis etsimään sopivaa paikkaa lounasruokailuun. Tärkein oli syytä hoitaa heti pois alta, jotta seurueen nuorempi jaosto jaksaisi seikkailla hyvällä mielellä. 

Vaikka heinäkuun alku oli ollut kylmä ja olimme varautuneet sen mukaisesti, kaikeksi yllätykseksi meri olikin saaren pohjoisrannalla lähes tyyni ja lämpötila reilusti yli kahdenkymmenen. Aivan yhdysaluksen laiturin vierestä löytyy entisen upseerikerhon ravintola, mutta olimme varustautuneet matkaan picnic-eväin. Leiriydyimme eväinemme ravintolan lähellä olevalle pienelle kauniille hiekkarannalle. Kokemusta häiritsi hieman hanhien uloste, jota löytyi joka paikasta rantahietikosta. Istuimme puunrunkojen päällä, pidimme kengät visusti jalassa ja kielsimme lapsia leikkimästä hiekassa. Yritimme välttää katsomasta jätöksiä ja keskityimme nauttimaan upeasta maisemasta.

IMG_0203

IMG_0265

Siirryimme ulosteiselta hiekkarannalta seuraavalle, huomattavasti siistimmälle rannalle, jonne pojat halusivat jäädä leikkimään. Vesi oli ihmeellisen kirkasta verrattuna esimerkiksi lähiuimarantamme veteen Herttoniemenrannassa. Melkein hetkeksi unohdin, miten saastunut Itämeri on. Istuskelin rantahietikossa ja ihailin lasteni leikkejä kivillä. Miten heistä onkin kasvanut jo noin isoja ja osaavia. ❤

Lapset olisivat jääneet leikkimään rantakiville varmaan koko päiväksi, mutta meitä aikuisia kiinnosti jatkaa retkeä eteenpäin. Saaren ympäri kulkee reilun kahden kilometrin mittainen reitti, jota pitkin pääsee näkemään vanhoja armeijan rakennelmia, saaren sisäosan luontoa, sekä eteläosan kalliorannat ja pirunpellon. Saaressa on myös torpedokoeasema, jonne tosin pääsee tutustumaan vain osallistumalla opastettuun kierrokseen. 

Saaren luonto yllätti minut täysin. Kun käveli hiekkateitä saaren sisäosassa, olisi yhtä hyvin voinut kulkea Hämeessä mökkimaisemissa. Luonto oli vehreää. Heinät ja maitohorsmat kasvoivat villeinä pientareilla, tuuheat koivu- ja havumetsät tarjosivat varjoa. Ei ollut tietoakaan pienistä rannikkoalueella usein kasvavista käppyrämännyistä. Karavaanimme kulkua hidastivat huomattavasti metsämansikat, joita oli tienpientareet punaisenaan. Ei sellaisia mansikka-apajia vain voi jättää huomioimatta!

IMG_0270

IMG_0275

Lapsia alkoi kyllästyttää hiekkatien tallustaminen. Olin jo aikeissa ehdottaa, että mennään takaisin leikkimään kiville pohjoisrantaan. Onneksi Veikko piti päänsä. Saaren etelärannasta avautui nimittäin aivan mielettömän hienot näkymät merelle. Aaltojen hiomat rantakalliot ja kivet palkitsivat pienetkin retkeilijät. Lapset löysivät hetkessä sisäiset ninjansa ja hyppivät edellämme ilosta kiljuen. Kimalteleva vesi houkutteli uimaan. Kun lasten uimataito vielä vähän karttuu, voi rantakallioilta pulahtaa veteen. 

IMG_0331

IMG_0306

Etelärannasta jatkoimme matkaa tutkimaan armeijan vanhoja rakennuksia. Kun saimme kierroksen päätökseen kahden maissa iltapäivällä, meillä oli aikaa vielä noin tunti paluulaivan lähtöön. Vaihdoimme uikkarit päälle ja menimme vielä uudestaan sinne siistimmälle uimarannalle. Saunakin oli lämmin, mutta jätimme saunomisen tällä kertaa väliin. Kun paluulaiva alkoi lähestyä Kauppatorita meitä, huusivat lapset yhteen ääneen: ”Ei lähdetä vielä, täällä on niin kivaa!”

Isosaari oli retkikohteena mainio. Verrattuna Suomenlinnaan ja Vallisaareen, väkeä oli ainakin meidän retkipäivänämme huomattavasti vähemmän. Saimme seikkailla lähes omassa rauhassamme. Saari on todella hyvin hoidettu ja luonto häkellyttävän kaunis. Ainoastaan hanhien osittain pilaamat uimarannat harmittivat. Ehkä kävijöitä ei ole tarpeeksi, että olisi järkevää lisätä resursseja rantojen siistimiseen. 

Neljä tuntia saaressa riitti ihan hyvin meille tällä kertaa, mutta pidempäänkin olisimme viihtyneet. Taidetaan seuraavalla kerralla ottaa teltta mukaan ja jäädä yöksi. Saarella saa nimittäin leiriytyä kymmenen euron hintaan. 

– Lilli G (Instagramissa lilligronroos)

IMG_0343

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s