Olen pohtinut koko aikuisikäni aktiivisuuden ja palautumisen välistä suhdetta. Viime vuodet ovat opettaneet minulle paljon omista rajoistani ja saaneet minut ymmärtämään, että poltan itseni loppuun, ellen opi kuuntelemaan kehoni viestejä ja lepäämään silloin, kun se on tarpeen.
Nautin suorittamisesta, sitä ei käy kieltäminen. Perusluonteeni on aikaansaava ja suunnitelmallinen, joten monen asian yhdistäminen tulee minulle luonnostaan. Minun on vaikea sanoa ei asioille, jotka koen mielekkäiksi ja kiinnostaviksi. Haluan tehdä merkityksellisiä asioita, ja tunnen eläväni, kun kehitän jatkuvasti osaamistani. Tällä hetkellä opetan lukiossa liikuntaa ja terveystietoa, ohjaan pilatesta ja harrastan kestävyysjuoksua kohtuullisen tavoitteellisesti. Lisäksi haluan viettää mahdollisimman paljon kiireetöntä aikaa perheeni kanssa.
Uuvutin itseni pari vuotta sitten, kun yritin tehdä täysipäiväisesti töitä ja samalla pitää yllä totuttua aktiivista liikuntarytmiä, vaikka silloin yksivuotias kuopuksemme heräili monta kertaa yössä. Jäin hoitovapaalle ja otin aikaa elämäni pohtimiseen. Opin, että jos haluan elämääni jotain lisää, pitää jotain ottaa pois. Töihinpaluun jälkeen olen tehnyt muutamia tietoisia ratkaisuja, jotka ovat vähentäneet kuormitusta ja lisänneet tyytyväisyyttäni elämään.
Työn uudelleenorganisointi on tuonut helpotusta stressiin
Olen vähentänyt opetettavien kurssien määrää lukiossa. Ensi vuonna kurssimääräni vähenee entisestään, kun esikoisemme menee kouluun. Saan vähemmän palkkaa kuin ennen, mutta nautin työstäni enemmän, kun se ei ole niin stressaavaa. Toisaalta kurssimäärän vähentäminen on vapauttanut minulle aikaa pilatesohjaamiseen ja täydennyskouluttautumiseen. Pää- ja sivutyö tukevat toisiaan, mutta ovat samalla sopivan erilaisia, jotta kaltaiseni levoton sielu saa riittävästi vaihtelua.
Selkeä roolitus kotona
Olemme selkiyttäneet roolejamme kotona. Vaihdoimme pääkokin valtikkaa keittiössä syksyn alussa, ja siitä asti olen saanut istua valmiiseen päivällispöytään melkein päivittäin. Mieheni nauttii ruoanlaitosta, minä en. Minä taas pesen mielelläni pyykkiä ja pyrin pitämään huolta kodin siisteydestä (mikä on kyllä rehellisesti sanottuna lähinnä hyvä vitsi).
Mieheni hoitaa yleensä lasten aamutoimet ja minä iltatoimet. Käyn usein aamuisin treenaamassa. Vastaavasti mieheni ottaa aikaa musisoinnille iltaisin, kun minä syön lasten kanssa iltapalaa ja luen iltasatuja.
Olen tietoisesti siirtänyt osan metatyöstä miehelleni. Edelleen kannan päävastuun lasten vaate- ja kaverisynttärilahjahankinnoista. Mieheni on sen sijaan vienyt lapsia neuvolaan ja hammaslääkäriin, koska hänen on helpompi irrottaa itsensä työpäivien aikana. Edelleenlähetän päiväkodista ja esikoulusta tulevat sähköpostiviestit aina miehelleni heti, jolloin olemme molemmat yhtä lailla vastuussa siitä, että muistamme lasten viikko-ohjelmat.
Juoksuharjoittelu tapahtuu arjen muun kuormituksen ehdoilla
Aktiivinen kuntourheilu on minulle henkireikä, enkä voi hyvin, jos en liiku paljon. Minulla on tavoitteita juoksussa, mutta olen päättänyt, että harrastan juoksua perheen ehdoilla niin pitkään kuin lapset ovat pieniä. Kiireettömät illat perheen kanssa ovat kullanarvoisia. Siksi pyrin juoksemaan työmatkoja ja ajoittamaan treenit muutenkin siten, että ne veisivät mahdollisimman vähän perheen yhteistä aikaa. Ainoastaan torstai-illat pyhitän juoksulle, kun käyn juoksemassa vetotreenin juoksuseurani treeneissä.
Yritän katsoa kalenteria viikkoja eteenpäin ja ennakoida stressihuiput. Jos tiedän, että töitä on jollain viikolla poikkeuksellisen paljon, en ota paineita treenaamisesta, vaan liikun vain sen verran kuin on järkevästi mahdollista. Toisaalta olen kyllä välillä myös aika itsekäs juoksuharrastukseni suhteen. Olin viime vuonna kahdella eri juoksuleirillä ja parin viikon päästä olen lähdössä viikoksi Espanjaan juoksemaan ystäväni kanssa.
Palautumisen suhteen pitää olla rehellinen
Keholle ja mielelle täytyy antaa riittävästi aikaa palautua. Halusi tai ei, arjen kokonaiskuorma vaikuttaa harjoituksista palautumiseen, joten treenaaminen on pakko suhteuttaa arjen kuormaan.
En pidä sanasta kiire, vaikka edelleen välillä käytän sitä. Kiire on ihmisen päänsisäinen tila, ja jos on aina kiireinen olo, asialle pitää tehdä jotain. Paahtaminen päivästä toiseen kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Olen tietoisesti opetellut rauhoittamaan tahtia silloin, kun kiire yrittää saada yliotteen arjesta. Jos elän jatkuvasti äärirajoilla, korttitalo voi hajota pienistäkin vastoinkäymisistä.
Facebook: Lilli Grönroos, Instagram: lilligronroos
Artikkelikuva: Pekka Lintusaari
Lilli G 
Oi kiitos Lilli tästä! Juuri jäin toviksi töistä huilaamaan kun kaikkea vain oli liikaa ja työ ja harrastukset ovat ne mistä pystyy nyt nipistämään, lapsilta ei. Harrastamistakin, minun kohdalla liiklumista, voi onneksi tehdä kevyemminkin ja sekin antaa minulle paljon. Työt ovat nyt vain selviytymistä ja suorittamista, minun ammatissani tarvittaisiin myös läsnäoloa, empatiaa ja tarvittaessa myös nopeita päätöksiä pitäisi pystyä tekemään. Virheille ei ole varaa. Uni ei meinaa tulla joten pelkästään sekin ko luormittaa. Mutta nyt olen myös tekemässä korjausliikkeitä jotta ensi kesän urheilutavoitteet toteutuvat ja ennen kaikkea olen parempi äiti ja puoliso. Kirjoituksestasi sain ideoita joita en ole tullut ajatelleeksi! Ihanaa kevättä sinulle!
TykkääTykkää
Kiitos palautteesta. On tärkeä löytää itselle toimiva tapa saada arki rullaamaan. Itse usein mietin neuvolan seinällä olevaa julistetta, jossa lukee ”Muista, että sinun arkesi on jonkun toisen lapsuus”. Haluan, että lapset muistavat minut onnellisena ja tasapainoisena, eivätkä takakireänä ja stressaantuneena äitinä. Tsemppiä ja ihanaa kevättä myös sinulle!
TykkääTykkää
Toivottavasti löydät keinot saada arki tasapainoon. Tsemppiä korjausliikkeiden toteutukseen sekä urheilutavoitteisiin. 🙂
TykkääTykkää
Hyvä kirjoitus! 🙂
Täällä samalla tavalla ajatteleva. Minusta urheilun kannalta tärkeintä on palautuminen ja palautuneena tärkeän harjoituksen tekeminen. Jos on ollut huonosti nukuttu yö (diabeetikon äitinä niitä riittää), tingin suunnitellusta treenistä ja treeniohjelmaan teenkin aina vaihtoehto b:n, joka on jotain leppoisaa, esim. huoltava keskivartalojumppa yhdistettynä uimahallireissuun lasten kanssa.
Tsemppiä talveen ja talven treeneihin!
TykkääLiked by 1 henkilö
Juuri näin. Itsekin panostan mielummin laatuun kuin määrään. Tsemppiä sinullekin!
TykkääTykkää
Kiitos! Ja samoin tsemppiä sinulle! 🙂
TykkääTykkää