Islabikes vie lapsen pyöräilyn uudelle tasolle

Islabikes vie lapsen pyöräilyn uudelle tasolle

Kolmevuotias kuopukseni oppi ajamaan polkupyörällä alkukeväästä. Oli aika pian selvää, että pyörä, jonka olin hankkinut hänelle käytettynä Facebook -kirppikseltä, oli raskas polkea ja ajoasennoltaan epäergonominen. Kun kuopus pääsi kokeilemaan ystäväperheen hankkimaa Islabikes -pyörää, liikunnanopettajaäiti ei voinut muuta kuin pistää uuden pyörän tilaukseen.

Islabikes on brittiläinen yritys, jonka perustaja on cyclo-cross -pyöräilijä Isla Rowntree. Vuonna 2006 Rowntreen sisko pyysi häneltä suosituksia lastenpyöristä. Mikään tarjolla olleista pyöristä ei läpäissyt Rowntreen seulaa. Hän haistoi markkinat laadukkaille, lasten tarpeisiin suunnitelluille pyörille ja ryhtyi toimeen.

Islabikes -pyörien johtavana ajatuksena on tarjota lapsille mahdollisimman kevyitä ja laadukkaista osista rakennettuja pyöriä, joiden suunnittelussa on otettu huomioon lasten tarpeet eri ikävaiheissa. Islabikesin nettisivuilla on helposti hahmotettava kokotaulukko, jonka avulla oikeankokoisen pyörän valitseminen lapselle on helppoa.

Valitsin kokotaulukon perusteella kuopukselle 16-tuumaisen Islabikes Cnoc -pyörän. Värin hän sai valita itse neljästä ei vaihtoehdosta. Islabikes ei toimita pyöriä jälleenmyyjille, vaan kaikki myynti tapahtuu suoraan länsienglantilaisessa Ludlown maalaiskaupungissa sijaitsevan Islabikesin toimiston kautta. Pyörän tilaaminen netin kautta oli vaivatonta. Tilaamamme Islabikes cnoc -pyörä maksoi noin 340 euroa ja se toimitettiin kotiin reilussa viikossa valmiiksi koottuna. Vain polkimet piti asentaa ja ohjaustanko suoristaa.

Olen ollut hyvin vaikuttunut. Pyörä rullaa niin kevyesti, että kolmevuotias jaksaa helposti polkea monta kilometriä. Pyörän rungon malli on suunniteltu siten, että jalat yltävät maahan, vaikka renkaiden tuumakoko on suhteellisen iso. Jalkajarrua pyörässä ei ole, mutta kuopukseni oppi nopeasti jarruttaman käsijarruilla.

IMG_0716
Anna otsikkoIslabikes -pyörä on todella kevyt, joten pienenkin lapsen on helppo käsitellä sitä.

Kevyellä ja hyvin rullaavalla pyörällä on kääntöpuolensa, sillä pienikin lapsi saa vauhdin aika kovaksi. Kolmevuotiaamme meno olikin alussa hieman holtitonta. Parin kaatumisen ja ahkeran harjoittelun jälkeen vauhdin hahmotus ja omien rajojen ymmärtäminen ovat kehittyneet huomattavasti. 

Liikumme paljon jalkaisin ja pyörällä paikasta toiseen. Kuopus on potkupyöräillyt puolitoistavuotiaasta asti, joten hän on jo suhteellisen kokenut liikenteessä liikkuja. Hän on myös harkitseva ja tottelevainen tapaus. Olenkin lähtenyt rohkeasti lasten kanssa pois omasta pihasta harjoittelemaan pyörälläajoa. Riehakkaamman lapsen kanssa liikenteessä voisi tulla haasteita, koska pyörä rullaa niin hyvin, että aikuinen ei välttämättä pysy juosten lapsen perässä.

IMG_0683
Kevyellä rullaavuudella on kääntöpuolensa, sillä pyörällä pääsee niin kovaa, ettei aikuinen välttämättä pysy juosten lapsen perässä. 😀 Kolmevuotiaani on onneksi luonteeltaan harkitseva ja tottelevainen, joten olen uskaltautunut lasten kanssa liikenteeseen pyörillä. Tekemällä oppii.

Olen pyrkinyt löytämään keinoja liikkua lasten kanssa siitä asti, kun tulin äidiksi vajaa seitsemän vuotta sitten. Juoksurattaat ovat olleet tärkeä apuväline oman fyysisen aktiivisuuden ylläpitoon, mutta rattaissa lapsi on passiivisena osapuolena. Tämä kesä tulee olemaan ensimmäinen, kun voin lenkkeillä lasten kanssa niin, että myös lapset saavat samalla liikuntaa. Mieletöntä! ❤ Ilman kevyesti liikkuvaa polkupyörää kolmevuotias tuskin pysyisi mukana lenkkipoluilla vielä tänä kesänä.

Kalliiksihan tämän pyörän hankinta tuli, sillä päädyimme tilaamaan Islabikes -pyörän myös syksyllä kouluun menevälle esikoisellemme. Toivottavasti tämä satsaus saa aikaan sen, että lapsista tulee pyöräilyn rakastajia.

Tämä blogiteksti ei ole maksettu mainos ja maksoimme pyöristä täyden hinnan. 🙂

Linkki Islabikesin nettisivuille

-Lilli (Tule seuraamaan minua Instagramiin: lilligronroos)

Suutarin lapsella ei ole kenkiä: Miten saan nirson lapsen syömään enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja?

Suutarin lapsella ei ole kenkiä: Miten saan nirson lapsen syömään enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja?

IMG-6189Haaveillessani lapsista pidin itsestäänselvänä, että lapseni oppivat syömään monipuolisesti. Ihmettelin vanhempia, joiden lapset närppivät ruoka-annoksia. Siitähän se on kiinni, että totuttaa syömään erilaisia ruokia. How little did I know.

Reilun kuuden vuoden tutkimusmatka äitiyteen on opettanut minulle monen muun asian ohella nöyryyttä ja armollisuutta itseäni ja muita kohtaan. Kasvatusperiaatteita on hyvä olla, mutta kyky soveltaa on olennaista. Lapsia ei ole veistetty samasta puusta, joten se mikä toimii toiselle lapselle, ei välttämättä toimi toiselle.

Vanhempi lapseni on valikoiva ruoan suhteen. Valikoivuuden taso vaihtelee aika nirson ja erittäin nirson välillä. Uusien makujen maistaminen on vaikeaa. Valikoivuus näkyy erityisesti kasvisten ja marjojen käytössä. Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa lapsille suositellaan viittä kasvis-, hedelmä- tai marja-annosta päivässä. Yksi annos on esimerkiksi puolikas hedelmä tai 1dl juuresraastetta. Keskimäärin suomalaislapset saavat kaksi annosta kasviksia päivässä (lähde THL). Toinen lapsistani saavuttaa suositukset päivittäin, toinen harvemmin.

Ruoan kanssa pelleily saa välillä hermoni riekaleiksi. Siinä, missä toinen lapsistamme ahmii lautasellisen erivärisiä kasviksia minuuteissa, toiselle kelpaavat tällä hetkellä lähinnä porkkana ja omena. Smoothiessa saa olla banaania, mustikoita ja kauramaitoa – mielellään samassa suhteessa kuin edellisellä kerralla, sillä vähänkään uudenmakuinen smoothie on epäilyttävää. Lähtökohtaisesti kaikki marjat ovat epäilyttäviä. Samoin suurin osa kasviksista. Paprikaa ei kannata maistaa, koska kaveri on kerran kertonut, että se maistuu bensalta. Salaatissa on outo suutuntuma. Kurkun kuoret ovat pahoja. Kuorittuna kurkku on epäilyttävää.

Terveystiedon opettaja sisälläni huutaa kauhusta, kun mietin, miten vähän suojaravintoaineita esikoisemme saa. Haluan opettaa lapsille rentoa suhtautumista ruokaan. Yritän keksiä  tapoja lisätä kasvisten määrää lastemme ruokavalioon, ilman paineita ja rennolla asenteella. Silti olen löytänyt itseni lahjomasta, kiristämästä ja uhkailemasta ruokapöydässä, kun lapsi ei ymmärrä parastaan.

Minulle on suositeltu kasvisten pilkkomista pieneksi ja piilottamista tuttuihin ruokiin. Tämä ei valitettavasti yleensä toimi, jos lapsella on tarkka makuaisti. Pienetkin vivahde-erot tutuissa ruoissa tekevät niistä helposti epäilyttäviä.

On onneksi pari hyväksi havaitsemaani keinoa kasvisten, hedelmien ja marjojen saannin lisäämiseksi. Ensinnäkin olen todennut, että pääruuan salaatti kannattaa mielellään tarjoilla erikseen jo ennen varsinaista ruoka-aikaa. Pikku Kakkosen aikana sohvalla nakerrettuna kasviksia ja hedelmiä menee sisään kuin huomaamatta – tosin vain niitä tuttuja ja turvallisia. Jostain syystä kasvikset uppoavat paremmin tikkuina kuin muun muotoisina.

IMG-5593
Leffaeväät

Toinen hieno keksintö, jonka avulla olen saanut esikoiseni maistamaan jopa mansikoita, on smoothiemehujää. Ostin Etolasta kesällä mehujäämuotteja, ja olemme kokeilleet jo montaa erityyppistä makuyhdistelmää. Ilmeisesti jäisenä ruoka-aineet maistuvat vähemmän epäilyttäviltä.

 

 

Ruoalla on paljon muitakin merkityksiä kuin ravinnonsaanti, joten ruokahetkien on hyvä olla leppoisia, vaikka tarkoituksena olisikin rohkaista lasta kokeilemaan uusia makuja. Sen lisäksi, että lapsi oppii ruokahetkissä syömään erilaisia ruokia, oppii hän parhaimmillaan ruokapöydässä myös kiireetöntä yhdessäoloa, keskustelua ja tietysti pöytätapoja. Näitä on vaikea opettaa, jos pöydässä käydään valtataistelua vanhempien ja lasten välillä. Toisaalta on mielestäni aivan perusteltua vaatia lasta syömään tutun makuiset kasvikset lautaselta ennen pöydästä nousua, sillä usein syy syömättä jättämiseen tuntuu olevan kiire päästä jatkamaan leikkejä.

Kuulisin mielelläni myös muiden hyviä ideoita lasten kasvisten, marjojen ja hedelmien saannin lisäämiseksi.