Kadonnutta juoksutuntumaa etsimässä Neljän lammen juoksussa

Jos omalla kotikylällä järjestetään juoksutapahtuma, siihen pitää osallistua. Piste. Näin ajattelin, kun ilmoittauduin Aleksis Kiven päivänä järjestettyyn Neljän lammen juoksuun. Muutin Rajamäelle elokuussa. Arvostan kylän aktiivista liikuntatoimintaa ja haluan osaltani tukea sen jatkumista. Kuten olen kertonut, syksyn treenikerrat ovat jääneet kuitenkin vähiin. Olen elokuisen Suomen Aikuisurheiluliiton (SAUL) maantiekympin jälkeen käynyt lenkillä vain 1-3 kertaa viikossa. Vauhdikkaammat treenit ovat loistaneet poissaolollaan, kun olen keskittynyt uuden arjen haltuunottoon.

Kahden kuukauden ylimenokausi – jos tätä nyt siksi voisi sanoa – oli tehnyt olon aika epävarmaksi juoksukunnon suhteen. Minulla ei ollut hajuakaan, kestäisikö kuntoni 13 kilometrin verran kovatehoista juoksua. Pari päivää ennen kisaa tehdyn lyhyen 2 x 1000 metrin vetotreenin perusteella ei kestäisi. Tein vakaan päätöksen, että jättäisin kilpailuvietin narikkaan ja menisin nauttimaan juoksutapahtumasta ihan vain sunnuntaihölkkäfiiliksellä.

Tapahtuma oli pieni. Osallistujia oli vain muutama kymmenen. Mukana oli paljon kuntoilijoita, sekä muutama oikeasti kovatasoinen juoksija. Myös veljeni vaimo, samaa seuraa edustava Heli oli ilmoittautunut kisaan. Jaamme treenikuulumisia toistemme kanssa aktiivisesti ja treenaammekin jonkin verran yhdessä. Keskitymme kuitenkin yleensä erilaisiin kisoihin – Heli ultramatkoihin, minä maratonia lyhyempiin matkoihin. Kilpailemme siis harvoin toisiamme vastaan. Helillä oli alla edellisen päivän Vantaan maratonviestijuoksun ankkuriosuus, joten kilpailuasetelma ei ollut ehkä tälläkään kertaa nyt ihan reilu. Ja siis enhän minä ollut menossa edes kisaamaan, vaan sunnuntaihölkälle. Enhän?

Kun lähdin kotoa kohti kisakeskuksena toimivaa Rajamäen uimahallia, vettä tuli taivaan täydeltä. Kylmä vesi vihmoi kasvoja ja kasteli vaatteet läpimäriksi. Sää kuitenkin poutaantui sopivasti juuri ennen lähtöä ja tuntui että lämpötila nousi poutaantumisen myötä monella asteella. Heitin takin pois, mutta jätin hanskat käteen ja käärin puffihuivin ranteen ympärille kaikelta varalta. Voisin milloin tahansa laittaa huivin kaulan tai korvien suojaksi, jos kylmä sade ja tuuli yllättäisivät.

Olin ajatellut lähteä matkaan noin 5 min/km vauhtia. Kiihdyttäisin matkavauhtia vasta puolivälin jälkeen, jos siltä tuntuisi. Kuten odottaa saattoi, kisa vei kuitenkin mennessään heti alkumetreistä lähtien. Kilpailija-Lilli kuoriutui esiin ja unohti kahden kuukauden pullansyöntikauden hetkessä. Keho virittäytyi nopeasti kisamoodiin.

Ensimmäisen kilometrin väliaika oli 4:14 min/km. Syke hyppeli anaerobisen kynnyksen molemmilla puolilla jo alkumatkasta – mikä ei nyt sinänsä olisi huolestuttavaa, jos takana olisi kovia treenejä. Sain edessä juoksevasta miehestä sopivan selän, jota seurata. Heli asettautui minun perääni. Vaikka vauhti oli vähän reipas, päätin pysytellä edessäni juoksevan miehen peesissä. On aina helpompi juosta, jos joku muu pitää yllä vauhtia. Jaksaisin niin pitkään kun jaksaisin. Voisin aina hölkätä loppumatkan, jos kunto loppuisi kesken.

Juoksualusta vaihteli hiekkatien, hakkeen, metsäpolun ja rapaisen upottavan suopohjan välillä. Kostea lehtipeite vaati aika ajoin tarkkaa keskittymistä. Liukastumisvaara oli todellinen. Korkeuseroja oli jonkin verran. Ylämäet nostivat sykkeen liian korkealle ja toivat verenmaun suuhun. Kuin palkintona mäkien ylöskapuamisesta välillä sai onneksi myös rullailla rennolla askeleella pitkiä loivia alamäkiä. Kilometrien väliajat värähtelivät tasaisesti ranteessa. 4:24, 4:38, 4:27, 4:27. Viisi kilometriä täyttyi kuin huomaamatta. Aloin innostua. Kroppahan tuntui toimivan!

Rakastan Rajamäen Käpylännummen ympäristön maastoreittejä. Olen Rajamäelle muuton jälkeen suunnannut yhä uudestaan juoksulenkeilläni näille kumpuileville metsäpoluille. On ihan mieletöntä, että tällaiset maastot aukeavat nyt vain kilometrin päässä kotioveltani.

Vaikka hapot alkoivat kilometri kilometriltä painaa yhä pahemmin jaloissa, löysin itseni kuitenkin välillä ihailemasta hienoja maisemia. Tässä minä olin. Kauniissa syysmetsässä. Hengittämässä keuhkojani täyteen raikasta ilmaa. Kuuntelemassa askelteni tasaista töminää vasten pehmeää alustaa. Miten kiitolliselta tuntuikaan hakea tauon jälkeen omia äärirajojaan juuri täällä. Silloin, kun arki väsyttää, kyseenalaistan usein, miksi minun pitää kaiken muun kuorman lisäksi vielä rääkätä itseäni tavoitteellisella kilpakuntoilulla. Sitten taas tällaisina hetkinä kaikki on selkeää. Juuri tätä minä haluan tehdä. Juuri tätä minun kehoni ja mieleni kaipaavat vastapainoksi muulle elämälle. Juuri tässä on järkeä.

Päätin juosta kilometri kerrallaan edelleen edessäni matkaa taittavan miehen perässä. Vilkaisin kelloa aina, kun tunsin värähdyksen ranteessani. Kilometrien väliajat vaihtelivat maaston mukaan. 4:35, 4:49, 5:09, 4:35,4:38. Kympin väliaika pärähti kelloon. Se oli karvan yli 45 minuuttia. Olin siis pystynyt pitämään yllä puolimaratonvauhtiani tässä vaihtelevassa maastossa. Sain valtavasti voimaa tästä oivalluksesta. Väsytti, mutta päätin että kuntoni kestäisi vielä viimeiset kilometrit. Nyt uskalsin jo luottaa siihen. Tiedän teoriassa, että kuntoa pystyy ylläpitämään aika hyvin maltillisellakin harjoittelulla. Sitä on kuitenkin vähän vaikea uskoa silloin, kun tuntuma on kateissa.

Kuulin lähes koko matkan Helin askeleet perässäni. Ja vaikka en koko ajan kuullutkaan, tiesin hänen olevan ihan lähellä. Minun ei pitänyt kilpailla ketään vastaan, mutta on minussa sen verran kilpailijaa, etten halunnut päästää Heliä ohi. En enää tässä vaiheessa kisaa.

Reitin viimeiset kilometrit olivat minulle tutut. Tiesin, että reitin loppupää oli tasainen ja alusta kovaa hiekkapohjaa. Mies edelläni kiihdytti hieman vauhtia, ja päätin pysytellä kannoilla. 4:30, 4:17. Enää kilometri matkaa maliin. Minä jaksan. Kolmannentoista kilometrin väliaika – 4:20 – napsahti kelloon. Matkaa maaliin oli kuitenkin vielä monta sataa metriä. Ei saakeli! Maali oli jo lähellä, mutta kuitenkin aivan liian kaukana. Kuulin Helin vaimeat askeleet takanani. Rutistin. Hapotti. Oksetti. Pakotin itseni pieneen loppukiriin. Viimeinen käännös. Maali. Vihdoinkin! Pysäytin kellon ajassa 1:01:44. Heli tuli kymmenisen metriä perässä.

Kevyellä sunnuntailenkillä sitä vaan…Maalisuoralla ihminen on jotenkin aidoimmillaan. 😀

Olo kisan jälkeen oli täsmälleen niin mahtava kuin yleensäkin silloin, kun on antanut reitillä kaikkensa. Onnistuneen kisasuorituksen jälkeinen endorfiinipölly on ihanaa. Onnistuin juoksemaan 13,6 kilometrin matkan keskivauhdilla 4:32 min/km. Se on minulle käsittämättömän hyvä vauhti tällä reitillä näin repaleisella harjoittelulla (mitattu tosin kellon gps:llä). Matka oli ilmoitettu noin 13 kilometrin pituiseksi ja se osoittautui tosiaan aika reilusti ylimittaiseksi muidenkin osallistujien kellojen mukaan. Sijoituin kolmanneksi, kahden todella kovan menijän jälkeen. Kuin kiitokseksi siitä, etten luovuttanut viimeisillä hapokkailla kilometreillä, sain pienen pystin sekä leipää, hunajaa ja teetä. Kiitos Helille, että pakotit minut laittamaan itseni äärirajoille pysyttelemällä kannoillani edellisen päivän hapotuksista huolimatta koko matkan ajan. Ja kiitos keholleni, että pystyit tällaiseen suoritukseen tällaisen syksyn jälkeen. Juuri tätä tarvitsin. Nyt on taas motivaatiota lähteä kohti säännöllisempää ja strukturoidumpaa harjoittelua. Kiitos tietysti myös Rajamäen Kehitykselle tapahtuman järjestämisestä. Tämä oli tosi kiva.

Pääsin palkintopallille kovien juoksijoiden kanssa. Voiton vei Saara Nikander ja toiseksi sijoittui Suvi Selvenius.

Kuvat: Arto Mutanen/Neljän lammen juoksu

Edit: Lisätty huomio matkan ylimittaisuudesta 12.10. klo 07:00

One thought on “Kadonnutta juoksutuntumaa etsimässä Neljän lammen juoksussa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s